Suomalaiset painijat ovat niittäneet maailmalla menestystä, ja painissa tuntuukin olevan jotakin sellaista, joka sopii erityisen hyvin suomalaisille. Esittelemme tässä artikkelissa kuuluisat suomalaiset painijat, joihin kannattaa ehdottomasti tutustua, jos painin historia vähänkään kiinnostaa.
Marko Yli-Hannuksela
Marko Juhani Yli-Hannuksela on yksi tunnetuimmista suomalaisista nykypainijoista. Hän tosin vaikuttaa nykyään valmentajana. Marko on saavuttanut urallaan paljon niin Suomessa kuin maailmallakin.
Atlantan olympialaisissa vuonna 1996 hän sijoittui sijalle 15 painittuaan 68 kg -sarjassa. Sydneyn olympialaisista vuonna 2000 hän voitti pronssia 76 kg -sarjassa ja Ateenassa vuonna 2004 hopeaa 74 kg -sarjassa.
MM-kisoissa hän sijoittui sijalle 6 vuonna 1994 painittuaan 68 kg -sarjassa. Vuonna 1995 hän sijoittui MM-kisoissa sijalle kahdeksan 68 kg -sarjassa ja vuonna 1997 hän voitti kultaa 76 kg -sarjassa. Vuosina 1998, 1999, 2001, 2002 ja 2003 hän sijoittui sijoille 6-10 sarjoissa 74 kg – 76 kg. Vuoden 2005 MM-kisoissa hän saavutti pronssimitalin 74 kg -sarjassa ja heti seuraavana vuonna hopeamitalin samassa sarjassa.
Menestystä hän saavutti myös EM-kisoissa, joissa hän voitti pronssia vuonna 1995 sekä vuonna 2002. Ensimmäinen EM-pronssi tuli 68 kg -sarjassa ja toinen 74 kg -sarjassa Seinäjoella. Tämän lisäksi hän sijoittui EM-kisoissa usein sijoille 4 – 12.
Elokuusta 2008 alkaen Marko on toiminut painivalmentajana. Näin hän on päässyt siirtämään osaamistaan ja tietotaitoaan seuraaville painisukupolville. Hänen elämästään on kirjoitettu myös elämäkerta, johon kannattaa tutustua, jos Markon elämä alkoi kiinnostaa enemmänkin.
Marko Asell
Marko Tapio Asell on tullut tunnetuksi sekä painijana että kansanedustajana. Hänen painiuransa parhaana saavutuksena pidetään Atlantan olympialaisten hopeamitalia vuodelta 1996 sarjassa 74 kg. EM-kilpailuhopeaa hän voitti Kouvolassa vuonna 1997.
Painin saralla Asellin erityispiirteenä pidettiin hänen käsivarsiheittoaan. Aktiivinen painiura päättyi 2001, jolloin Asell siirtyi painijasta valmentajaksi.
Emil Väre
Emil Ernst Väre on ensimmäisiä menestyneitä suomalaispainijoita. Hän syntyi 28.9. vuonna 1885 Kärkölässä ja kuoli 31.1. vuonna 1974 synnyinpaikkakunnallaan. Hän voitti olympiakultaa sekä Tukholmassa vuonna 1912 että Antwerpenissä vuonna 1920 sarjassa 67,5 kg.
Maailmanmestaruuden hän voitti vuonna 1911 sekä epävirallisen Euroopan mestaruuden vuonna 1912. MM-kisavoitto tuli Helsingin kisoista sarjasta 73 kg ja epävirallinen EM-voitto Budapestista sarjasta 82,5 kg.
Oskar Friman
Oskar David Friman, jota kutsuttiin myös Oskariksi, syntyi 27.1. vuonna 1893 Valkealassa ja kuoli 19.10. vuonna 1933 Viipurissa. Painin lisäksi hän toimi peltiseppänä. Oskar voitti kaksi olympiakultaa, joista ensimmäinen tuli Antwerpenin kisoista vuonna 1920 sarjasta 60 kg.
Toinen olympiakulta tuli vuonna 1924 Pariisissa sarjassa 67,5 kg. Pohjoismaiden mestaruuden Oskar voitti kolmesti, vuosina 1920, 1921 ja 1923. Ensimmäinen voitto tuli sarjassa 67,5 kg ja kaksi viimeistä sarjassa 75 kg.
Oskaria pidettiin nopeana painijana, jonka vahvuutena olivat sormivoimat, joita pidettiin erityisen kovina. Oskaria kutsuttiin painipiireissä myös Paini-insinööriksi ja hänelle tyypillistä otetta kutsuttiin Frimanin patentiksi. Oskar Frimanin menestystä on kunnioitettu juhlapostimerkillä, joka julkaistiin vuonna 1945 ja jota painettiin kaikkiaan miljoonan kappaleen painos. Postimerkkiin liittyi 0,50 markan lisämaksu, jota käytettiin Urheilurahaston tukemiseen.
Tapio Sipilä
Tapio Olavi Sipilä nousee monen mieleen, kun keskustelun aiheena ovat suomalaiset painijat. Hän syntyi 26.11. vuonna 1958 Kiimingissä ja saavutti urallaan paljon. Olympiahopeaa hän voitti Los Angelesissa vuonna 1984 sarjassa 68 kg ja olympiapronssia vuonna 1988 Soulissa sarjassa 68 kg. MM-kultaa hän voitti Kiovassa vuonna 1983 sarjassa 68 kg ja MM-hopeaa Oslossa vuonna 1981 sekä Budapestissa vuonna 1986 sarjassa 68 kg.
EM-pronssia hän voitti vuosina 1980, 1981, 1983 sekä 1987 sarjassa 68 kg. SM-kultaa hän voitti vuosina 1976, 1980, 1982, 1983 ja 1986. SM-hopeaa hän voitti vuosina 1978, 1979 ja 1981 sekä SM-pronssia vuosina 1984, 1985, 1987 sekä 1988. TUL:n vuoden urheilijaksi hänet valittiin useana vuotena vuosien 1980 – 1988 välillä.