Painin historia on maailmanlaajuisesti katsottuna pitkä ja mielenkiintoinen. Laji nähtiin jo antiikin aikaisissa olympiakisoissa, joissa sitä kutsuttiin nimellä pale. Tuolloin laji oli kuitenkin nykyistä väkivaltaisempi. Myös Suomessa painilla on pitkät juuret ja maamme ensimmäinen olympiavoittaja menestyi jo vuonna 1908. Tämä artikkeli tutustuttaa lukijan painin ensiaskeliin Suomessa menestyneiden suomalaisten painijoiden sekä Helsingin MM-kilpailujen kautta.
Olympiavoittaja Verner Weckman
Verner Weckman paini itsensä suomalaisten sydämiin voittaen olympiakultaa jo vuonna 1908. Tuolloin kulta tuli 93-kiloisten sarjassa Lontoossa pidetyistä olympialaisista. Toisaalta Verner oli saanut kultaa jo vuoden 1906 olympialaisten välikisoista, jotka pidettiin Ateenassa ja joissa hän kilpaili 85-kiloisten sarjassa.
Hopeaa hän voitti Ateenan olympialaisten välikisoissa vuonna 1906 sarjavoittajien sarjassa ja myös MM-kisoista tuli menestystä Duisburgissa vuonna 1905 järjestetyissä epävirallisissa MM-kisoissa, joissa hän voitti kultaa yli 85-kiloisten sarjassa.
Johan Verner Weckman on mielenkiintoinen hahmo muutoinkin kuin painijana. Hän syntyi Loviisassa 26.7. vuonna 1882 ja kuoli Helsingissä 22.2. vuonna 1968. Urheilun lisäksi hän toimi teollisuusmiehenä ja tässä työssä voimakkuudesta oli varmasti hyötyä. Myöhemmässä elämänsä vaiheessa Verner toimi myös toimitusjohtajana Suomen Kaapelitehdas Oy:ssa, minkä lisäksi hänelle myönnettiin vuorineuvoksen arvonimi.
Verner syntyi maanviljelijäperheeseen eli hänen kohdallaan ei ollut lainkaan itsestään selvää saavuttaa olympiamenestystä ja myöhemmin jopa vuorineuvoksen titteliä. Ylioppilaaksi hän kirjoitti 1902 Helsingin lyseossa eli Verner panosti myös opintoihinsa.
Kaarlo Koskelo
Kun otetaan puheeksi suomalaisen painin historia, on Kaarlo Koskelolla tässä historiassa merkittävä osa, vaikka moni pitääkin häntä tähdenlentona hänen melko lyhyeksi jääneen painiuransa vuoksi. Kaarlo onnistui kuitenkin nappaamaan olympiakultaa vuoden 1912 Tukholman olympialaisista 60 kg -sarjassa ja tämä jos mikä on oivallinen saavutus, joka ansaitsee tulla mainituksi puhuttaessa suomalaisen painin historiasta.
Kaarlo Koskelo ei saanut syntymänimekseen nimeä Kaarlo, vaan hänen syntymänimensä oli Karl Anton Tanelinpoika Ääpälä. Hän syntyi 12.4. vuonna 1888 Kotkassa ja kuoli 21.12. vuonna 1953 Yhdysvalloissa Oregonissa. Kaarlo taisteli Suomen sisällissodassa punakaartissa ja toimi päällikkönä Savitaipaleen rintamalla. Sisällissodan jälkeen Kaarlo pakeni Yhdysvaltoihin Venäjän läpi. Yhdysvalloissa hän perusti saunayrityksen eli hän jatkoi hyvin erilaisella alalla kuin painin parissa.
Yrjö Saarela
Myös Yrjö Saarela on oleellinen osa suomalaisen painin historiaa. Hän voitti raskaan sarjan olympiakultaa Tukholmassa vuonna 1912 ja olympiahopeaa 93 kg -sarjassa Lontoossa vuonna 1908. MM-kisoissa hän voitti kultaa Helsingissä vuonna 1911 yli 83-kiloisten sarjassa.
Yrjö Erik Mikael Saarela syntyi 13.7. vuonna 1884 Limingalla ja kuoli Oulujoella 30.6. vuonna 1951. Hän toimi painiuransa lisäksi myös maanviljelijänä. Fyysisesti rankka työ oli oivallista harjoitusta myös painia silmällä pitäen.
Painin MM-kilpailut Helsingissä 1911
Eräs merkittävimmistä painihistorian alkutaipaleen tapahtumista Suomessa olivat Helsingissä 25.3. vuonna 1911 järjestetyt painin MM-kilpailut. Suomalaiset niittivät näissä kisoissa melkoista menestystä, sillä suomalaispainijat saivat kisojen jokaisen mitalin lukuun ottamatta kahta ruotsalaisille mennyttä hopeamitalia, jotka voittivat Gustaf Malmström 67 kg -sarjassa ja Anders Ahlgren 83 kg -sarjassa.
Suomalaisia mitalisteja näissä kisoissa olivat Antti Hyvönen, Vilhelm Lehmusvirta, Nestori Tuominen, Paul Tirkkonen, Eemeli Väre, Theodor Tirkkonen, Alfred Salonen, Alfred Asikainen, Arvo Lumme, Yrjö Saarela, Adolf Lindfors ja Alex Järvinen. Suomi voitti kisoissa 5 kultaa, 3 hopeaa ja 5 pronssia. 4. sijoja Suomi saavutti viisi, 5. sijoja kolme ja 6. sijoja kolme. Ruotsi saavutti kisoissa 2 hopeaa ja yhden kappaleen 5. sijoja. Venäjä jäi ilman mitaleita, mutta saavutti yhden 5. sijan ja yhden 6. sijan.
Voidaankin sanoa, että nämä kisat olivat melkoinen voittokulkue isäntämaa Suomelle. Lisäksi ne olivat osoitus siitä millä tasolla Suomen paini oli vuonna 1911. Keskieurooppalaiset painijat tosin loistivat näissä kisoissa poissaolollaan, mutta siitä huolimatta suomalaispainijat menestyivät myös seuraavan vuoden Tukholmassa järjestetyissä olympialaisissa, joihin otti osaa myös keskieurooppalaisia painijoita. Tukholmassa suomalaiset kahmivat mitaleista puolet ja Väre sekä Saarela toivat kisoista tuliaisina kultamitalit.